Suur-Jyväskylän Lehti 26.8.2015. Anja Koivistoinen vanhusten asialla.

 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

 
 
Vanhuspalvelulaki suhteessa käytäntöön 
 
 

1. heinäkuuta 2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki antoi meille paljon toiveita siitä, että vanhusten asemaan halutaan kiinnittää entistä enemmän huomiota maassamme.

 

Lain tarkoituksena on muun muassa tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. Lisäksi sen tarkoituksena on parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa.

 

Vanhuspalvelulaki on mielestäni kaikenkaikkiaan hyvä. Se asettaa kunnille velvoitteita, jotka pitää toteuttaa. Kunnat ovat suurien haasteiden edessä. Nämä haasteet yhdistettynä kuntien talouteen, ovat varmasti vaikeita toteuttaa lainlaatijan tarkoittamassa merkityksessä. Toisaalta laki on laadittu osittain niin ympäripyöreäksi, että se antaa kunnille tulkintamahdollisuuksia ja näitähän käytetään tarvittaessa hyväksi.

 

Vanhuspalvelulain tavoitteena on pyrkiä edistämään ikääntyneiden ihmisten hyvinvointia ja kaventaa hyvinvointieroja, tukea ikääntyneiden ihmisten osallisuutta ja voimavaroja sekä edistää ikääntyneiden ihmisten itsenäistä suoriutumista puuttumalla ajoissa toimintakyvyn heikkenemiseen ja sen riskitekijöihin. Lisäksi lailla halutaan turvata ikääntyneiden ihmisten palveluntarpeen arviointiin pääsy sekä määrältään ja laadultaan riittävät palvelut.

 

Vanhuspalvelulaki tuli varmasti tarpeeseen. Meillä on 1,5 miljoonaa eläkeläistä ja koska eliniänodotteen ennustetaan kasvavan, me tarvitsemme tämän kaltaisen lain koko ikääntyvän väestön ja muiden iäkkäiden henkilöiden oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia omia elinolojaan ja palveluitaan koskevan suunnittelun ja kehittämisen tueksi.

 

Lain lähtökohtana on ikääntyvän väestön ja iäkkään henkilön toimintakyky, eikä ikä sinällään. Lailla pyritään edesauttamaan joko vanhuuseläkeläisen tai sellaisen iäkkään henkilön, jolla fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt, selviytymistä kotonaan mahdollisimman pitkään.

 

Laki tähtää siis lähtökohtaisesti kotona asumiseen. Iäkkään henkilön hoito on kuitenkin järjestettävä laitoksessa, jos se on perusteltua henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta.Tässä tulee se kohta, joka mietityttää eniten, pystyykö kunta tarjoamaan sellaiset palvelut kotiin, jotta vanhus pystyy asumaan kotonaan. Toisaalta vanhuksen kunto ei kohene laitoksessakaan, jos siellä ei ole tarjota kunnon kuntouttamismahdollisuuksia. Kunnat ovat kyllä tässä niin puun ja kuoren välissä. Vaikka tahoa olisi, kyky (raha) puuttuu.

 

Meidän tulee tarkkaan seurata mihin ollaan menossa. Kun kuntia velvoitetaan 300 miljoonan säästöihin vanhuksiemme hoidosta ja painopisteen siirtämistä kotihoitoon, tulee mieleen miten tämä käytännössä toteutuu. Pelkona on yksityistäminen ja silloin lain edellyttämä palvelunlaadun valvonta ei välttämättä toteudukaan. Ja tämä taasen ei anna kovin turvallista kuvaa vanhustemme tulevaisuudesta.

 

Ritva Puolakka

Oulu

Julkaistu Kalevassa 28.4.2014

 

 

Keskustelua vanhusten asemasta Kalevan Juttutuvassa.

Nimimerkki Maaria 30.4.2014: "Vanhus loukkaantui vakavasti palvelutalossa (30.4.2014 Iltalehti). 86-vuotias nainen romahti laiminlyönnin vuoksi pesutuolista ja sai mahdollisesti hengenvaarallisen vamman. Miksi oppilas jätettiin yksin äidin kanssa, miten tällainen on ylipäätänsä mahdollista, poika kysyy. Äidille hankittiin asunto palvelutalosta juuri siitä syystä, että hän saisi hyvää hoitoa. Niin ei nyt käynyt.” Herää kysymys miten kotipalveluhoidossa asian laita on? Kotipalveluhenkilöstö on kirjavaa; ei ole tarpeeksi koulutusta, ei sitouduta työhön jne. On kiire seuraavaan paikkaan. Olen kauhuissani kun omalle äidilleni ei myönnetty palvelukotipaikkaa (SAS-työryhmä) vaan yritetään kotiuttaa että pystyisi asumaan kotona tai hakemaan palvelutalosta paikkaa vaikka äitini tarvitsisi ympärivuorokautista hoitoa, liikkumiskyky on huono ja muistisairaus vaikeuttaa selviytymistä. Omaisten huolta ja näkemystä ei kuunnella. Miten toteutuu Vanhuspalvelulaki suhteessa käytäntöön? Noudattaako SAS-työryhmä vanhuspalvelulakia oikein päätöksissään? Ritva Puolakka kirjoitti hyvän artikkelin tästä asiasta 28.4 Lukijalta palstalla."