Tarvitseeko Suomi suunnanmuutosta?

 

 

Ymmärtääksemme nykyaikaa, meidän on palattava takaisin 1980- ja 1990 -luvuille, jotta tiedostamme, mitä silloinen päättäjiemme taholta tietoisesti ja harkitusti toteutettu rakennemuutos, jota myös lamaksi kutsutaan, teki kansakunnallemme.

 

Sen tarkoituksena ja päämääränä oli vain ja ainoastaan Suomen kansantalouden rakenteen muuttaminen EU-yhteensopivaksi.Tämän EU-rakennemuutoksen maksumiehiksi valittiin tavalliset suomalaiset, pk-yrittäjät, takaajat ja loppupeleissä veronmaksajat.

 

Meidän on muistettava näitä ihmisiä, jotka menettivät omaisuutensa, perheensä, terveytensä, ihmisarvonsa ja jopa henkensä tämän rakennemuutoksen seurauksena.

 

Lukuina on esitetty jopa 60 000 yrityksen konkurssi, syvään ahdinkoon joutuneita 500 000 ja itsemurhan tehneitä arviolta 15 000 ihmistä, jonka lisäksi välillisesti joutui kärsimään vähintään kaksi miljoonaa ihmistä vain viisimiljoonaisesta kansastamme. Hirvittävä määrä kärsimystä. Kansan kollektiivinen muisti on pitkä ja siksi tämä asia on nostettava esille.

 

Pankit pelastettiin siitä huolimatta, että pankkien johtajat tekivät harkitsemattomia päätöksiä holtittomalla luotonannolla. Lopulta 12 miljardin markan velat myytiin pilkkahintaan norjalaiselle perintäyhtiölle 600 miljoonalla. Kuinka monta kärsimystä olisimme välttäneet, jos olisimme itse saaneet maksaa tuon 5% velkojen arvosta valtiolle?

Pankeilta ei saanut alkuperäisiä velkakirjoja ja luotot saatettiin maksattaa moneen kertaan. Koska alkuperäisiä asiakirjoja ei saatu, niihin oli voitu pankin eduksi kirjoittaa jälkeenpäin velalliselle epäedullista perätöntä tietoa, jotta pankki saisi saatavansa.

 

Presidentti Mauno Koivisto puuttui asiaan kutsumalla luokseen 6.5.1992 tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajia. Mukana oli silloisen korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano. Presidentti evästi oikeuslaitosta, että pankit voittavat aina ja näin kävi, oikeuskanslerille menneestä 19 000 kantelusta, vain yksi voitti pankkia vastaan. Koiviston konklaavin asiapaperit on presidentti Tarja Halonen salannut presidentti Koiviston pyynnöstä.

 

Palatkaamme alkuun. Suomea siis alettiin saattamaan EU-kuntoon viimeistään 1980-luvulla. Devalvoitiin ja sovitut pankkidirektiivit tehtiin tulevaa pankkiunionia varten. Kansalaisille alettiin syöttämään positiivista informaatiota EU:hun liittymisestä. Mediapomo Pekka Karhuvaara kertoo Ilta-Sanomissa 21.7.2010 kuinka laajaa ja keskitettyä lehtitalojen lobbaus oli EU-jäsenyyden puolesta 1990-luvun alussa. Karhuvaara kertoo nyt katuvansa sitä, että lähti leikkiin mukaan silloisena Iltalehden päätoimittajana ja kustantajana.

 

Vastuussa kaikesta tästä ovat sen aikaiset hallituksemme: SDP, kokoomus ja keskusta. Näitä hallituksia meillä on kiittäminen EU:hun menemisestä ja sen vaatimasta rakennemuutoksesta, jonka korjaamiseen meni 12 vuotta ja jonka seurauksista maksamme edelleen.

 

Olisiko jo aika muuttaa Suomen suuntaa?

 

18.1.2015 Ritva Puolakka